Potentiaali – Sterotypioita purkavan ohjauksen kehittämishanke on ollut pian puoli vuotta käynnissä. Tavoitteena on kehittää peruskoulun, toisen asteen ja ohjauspalveluiden ohjausta sukupuoli- ja kulttuuritietoisemmaksi. Eli käytännössä luoda työvälineitä ja malleja mm. sukupuolen, kulttuurin, tasa-arvon ja segregaation teemojen käsittelyyn osana ohjausta ja opetusta.
Olemme käyttäneet syksyn hankkeen fokuksen ja toimintatapojen hiomiseen ja miettimiseen. Olemme tarkastelleet aikaisempien tasa-arvo- ja segregaatiohankkeiden toimintaa ja tuloksia ja miettineet mitä me voisimme tehdä toisin. Toinen oleellinen kysymys on koskenut Potentiaali-hanketta itseään ja sen tekijöitä: mitä on se ohjaus, jota olemme kehittämässä ja miten haluamme sitä kehittää? Miten itse ymmärrämme sukupuolen ja tasa-arvon ja niiden merkityksen ohjauksessa? Mitä on intersektionaalisuus ja mitä se voisi tarkoittaa erityisesti ohjauksen kontekstissa? Tästäkin käytiin pitkät ja hyvät keskustelut viime yhteistapaamisessa.
Segregaation purkamisesta ja tasa-arvon edistämisestä on olemassa tietoa, selvityksiä, hankkeita ja raportteja. Paljon. (Ks. mm. Brunila et. al 2005; Lönn 2015; Hynninen & Juutilainen 2006; Murto et al. 2018; OKM 2010; Tanhua 2012, 2019; Westman 2015.) Potentiaalin yhtenä keskeisenä rakennuspilarina on ollut Purkutalkoot-hankkeen selvitykset ja suositukset nuorten koulutusvalintojen sukupuolittumisen purkamisesta (VNK 2007–2019). Työtä asian parissa on siis ainakin tehty ja tehdään edelleen.
Mutta miten tämä kaikki tieto saadaan muuttumaan konkreettiseksi toiminnaksi ja osaksi ohjausta? Potentiaalin alkukartoituksessa olemme lähteet tarkastelemaan tarkemmin viimeisen 10 vuoden aikana toteutettuja hankkeita. Vaikka hankkeen alkuselvitystyö on vielä kesken, olemme tehneet jo muutamia alustavia havaintoja, joiden pohjalta lähdemme etenemään omassa kehittämistyössämme:
- Kehittämishankkeet näyttävät jakautuvan erikseen ohjauksen kehittämishankkeisiin ja segregaation purkamiseen tähtääviin hankkeisiin. Tasa-arvon ja segregaation purkamisen edistämistä ei siis mielletä kiinteäksi osaksi ohjauksen ja koulutuksen yleistä kehittämistä? Johtuuko osa kehitettyjen toimintamallien juurruttamisen ongelmista kenties tästä?
- Tasa-arvo- ja segregaatiohankkeissa painopiste on ollut selvityksissä, naiserityisissä toimenpiteissä ja yksilöissä valinnan tekijöinä, ei ohjaajien käytäntöjen tai ohjauksen rakenteiden tarkastelussa ja kehittämisessä (esimerkiksi valtaa tai hierarkioita ei kehittämistyössä käsitellä tarpeeksi, jos lainkaan).
- Hankkeissa tuotetaan oppaita, ohjeita ja opiskelupaketteja, mutta toimivia ja konkreettisia tehtäviä ja harjoituksia, joita opettajat ja ohjaajat voisivat helposti integroida omaan opetukseensa, on tarjolla vähän. Nekin hyvät mallit ja välineet, joita on aiemmissa hankkeissa tuotettu, ovat kadonneet pysyvästi bittiavaruuteen hankkeiden päättymisen jälkeen.
- Puuttuu selkeä ja saatavilla oleva ohjausmalli. Sukupuolisensitiivisen tai tasa-arvotietoisen ohjausmallin kehittäminen mainitaan monen hankkeen tavoitteena. Emme ole kuitenkaan vielä löytäneet aiempien hankkeiden tiimoilta yhtään konkreettista ja/tai yhä saatavilla ohjausmallia. (Vinkit hyväksi todetuista ja saatavilla olevista sukupuoli- ja/tai kulttuuritietoisen ohjauksen malleista otetaan ilolla vastaan!)
- Sukupuolta tai normeja itsessään eri aseteta monissa (ei toki kaikissa!) hankkeissa kriittisen tarkastelun kohteeksi. Sama koskee ohjaajan tai opettajan arvoja ja niiden vaikutusta ohjaustyöhön.
Potentiaali-hankkeen alkukartoituksen on tarkoitus valmistua viimeistään tammikuussa. Kartoituksen pohjalta rakennamme kyselyn opetus- ja ohjaustehtävissä toimiville. Kyselyssä on tarkoitus selvittää miten sukupuolen ja muiden yksilöiden välisten erojen merkitys tiedostetaan ja huomioidaan opetuksessa ja ohjauksessa. Tunnetaanko jo kehitetyt menetelmät ja käytetäänkö niitä? Jos ei, miksi ei? Millaisia menetelmiä ohjaustyön tueksi tarvittaisiin? Mikä on estänyt ja estää muutoksen ohjaajien ja ohjattavien ajattelu- ja toimintatavoissa? Kysymyksiä muotoillessa on syytä miettiä myös mitä aiemmissa kyselyissä on jäänyt kenties kokonaan kysymättä tai pitäisikö jotain kysyä toisin, uudella tavalla.
Sari Miettinen, Potentiaali-hankkeen projektipäällikkö
Lähteitä:
Brunila, Kristiina, Heikkinen, Mervi, Hynninen, Pirkko & Haataja, Marja-Leena (2005) Monimutkaista mutta mahdollista: hyviä käytäntöjä tasa-arvotyöhön. Oulu: Oulun yliopisto, Kajaanin yliopistokeskus.
Hynninen, Pirkko & Juutilainen, Päivi-Katriina (2006) Seitsemän asiaa ohjauksen suunnittelusta ja tasa-arvosta. Sukupuolisensitiivinen ohjaus tasa-arvon edistäjänä koulutuksessa -hanke 2002–2006. Kasvatustieteiden tiedekunnan opetusmonisteita 43. Joensuun yliopisto. Helsinki: Yliopistopaino.
Lönn, Hillevi (2015) Sukupuolten tasa-arvon edistäminen ja valtavirtaistaminen (Valtava) –kehittämisohjelma. Raportti. Työ- ja elinkeinoministeriö. TEM oppaat ja muut julkaisut 12/2015.
Murto, Virve, Vieno, Atte, Inkinen, Alina, Reinikainen, Reinikainen & Saari, Juhani (2018) Policy Brief 18/2018: Toisen asteen ammatillisten koulutusvalintojen sukupuolittuminen ja nuorten epätyypilliset valinnat. Valtioneuvoston kanslia Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan artikkelisarja 18/2018.
Opetus- ja kulttuuriministeriö (2010) Segregaation lieventämistyöryhmän loppuraportti. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2010:18.
Tanhua, Inkeri (2019) Ammattien sukupuolenmukaisen eriytymisen syyt ja mahdollisuudet lieventää eriytymistä ammatillisissa oppilaitoksissa. SEGLI-hanke. https://www.kaikkienduuni.fi/tutkimusraportti (haettu 8.11.2019).
Tanhua, Inkeri (2012) Sukupuolten tasa-arvon hyvät käytännöt Tasa-arvohankkeiden hyviä käytäntöjä seitsemästä teemasta. Työ- ja elinkeinoministeriö.
Westman, Anna Liisa (2015) Ammatillinen korkeakouluopettajuus ja sukupuolitietoisuus Tarinoita sukupuolesta, toimijuudesta ja pedagogisista käytännöistä. Karelia-ammattikorkeakoulun julkaisuja A: Tutkimuksia, 2. Joensuu.