Etäopetukseen ja -ohjaukseen on suhtauduttu pääosin neutraalisti ja käytännönläheisesti. Etätoteutus on vaatinut mm. tylsyyden sietoa sekä uusien työskentelymenetelmien kehittämistä. Niin ammattilaisissa kuin heidän kokemuksensa mukaan myös ohjattavissa ja opiskelijoissa on heitä, joille etäopetus- ja ohjaus on sopinut paremmin kuin lähiopetus- ja ohjaus. Toisaalta molemmissa ryhmissä on myös heitä, jotka ovat kokeneet etätoteutuksen vaikutukset omaan elämäänsä negatiivisiksi.
Etäopetukseen ja -ohjaukseen tarvittavien välineiden tai osaamisen puuttuminen, ohjattavan tai opiskelijan heikko suomen kielen taito, sekä perheiden erilaiset resurssit tukea opiskelua ovat etätoteutuksen yleisimmin mainitut haasteet. Etäohjaus ja -opetus vaatii nuorilta itseohjautuvuutta. Aineistossa on viitteitä siitä, että etätoteutuksen vaikutukset ovat olleet negatiivisimmat valmiiksi erilaisista resurssien puutteista tai hyvinvoinnin vajeista kärsivien opiskelijoiden ja ohjattavien kohdalla.
Kohtaamisen ulottuvuudet kapenevat etätoteutuksessa verbaaliseen tai kirjalliseen kommunikointiin. Tämä voi vaikeuttaa paitsi sukupuoli- ja kulttuuritietoista kohtaamista, myös konkreettista neuvontatyötä.Toisaalta etätoteutus tarjoaa vaihtoehtoisia kommunikoinnin sekä opintojen suorittamisen tapoja. Ohjattavien ja opiskelijoiden monimuotoisuus voidaan huomioida jatkossa paremmin säilyttämällä etäopetuksen ja -ohjauksen hyviksi havaitut käytännöt.
Keväällä 2020 uusi koronavirus SARS-Cov-2 levisi maailmalta myös Suomeen. Viruksen leviämisen estämiseksi Suomen hallitus asetti Suomen poikkeustilaan, jonka nojalla suljettiin useat sellaiset paikat, joissa ihmisillä on tapana kokoontua yhteen. Sulkutoimet koskivat monia erityisesti lapsille ja nuorille merkittäviä instituutioita, kuten kouluja, harrastus- ja kulttuuripaikkoja ja nuorisotaloja. Opetus ja ohjaus sekä nuorisotyö vietiin vauhdilla verkkoon.
Haastattelimme Potentiaali-hankkeessa keväällä ja syksyllä 2020 opetus- ja ohjaustyötä tekeviä ammattilaisia ja kysyimme jokaisen haastattelun lopuksi, miten koronakriisi on vaikuttanut heidän työhönsä. Tässä kirjoituksessa nostan esille ammattilaisten kokemuksia etäohjauksesta ja -opetuksesta korona-aikana.
Etäopetus ja -ohjaus on vaatinut käytännöllisyyttä, tylsyyden sietoa ja uusia innovaatioita
Ohjaus- ja opetushenkilöstön mukaan opiskelun ja ohjauksen siirtyminen verkkoon toisella asteella, yläkouluissa ja nuorisotyössä on sujunut pääsääntöisesti hyvin. Kokemukset vaihtelevat kuitenkin sen mukaan, minkälaista haastateltavan ohjaus- ja opetustyö yleensä on, sekä millaiset valmiudet organisaatioilla ja ohjattavilla sekä opiskelijoilla on ollut siirtyä etätoteutukseen. Haastattelukysymyksemme ohjaustyöstä korona-aikana kirvoitti vastauksia laidasta laitaan, mutta suurin osa kuvasi kokemuksiaan neutraalisti ja käytännönläheisesti. Esimerkiksi otsikkoon nostettu lainaus ”Et sitten istuttiin Teamsissa suunnilleen koko päivä” kuvastaa hyvin ohjaus- ja opetustyötä tekevien melko neutraalia ja käytännöllisyyttä korostavaa suhtautumista etätoteutukseen. Vaikka etätyöskentely ei olisikaan toivelistalla työskentelytapojen kärjessä, yritettiin tilanteeseen sopeutua ja toimia sen edellyttämällä tavalla.
Neutraalin suhtautumistavan ohella haastateltavissamme oli heitä, jotka suhtautuivat etätoteutukseen hyvinkin positiivisesti tai negatiivisesti. Esimerkiksi osa haastateltavista oli kokenut, että etätyö oli mahdollistanut henkilökohtaisemmat otteet ohjaustyöhön, ja he olivat nauttineet etätyöskentelystä:
”Koronan aika oli mun mielestä äärimmäisen, mukava tehdä töitä. Ihan sen takia että mul oli kasiluokkalaiset ja ysiluokkalaiset oli sitte, niin mä nautin siitä et mä saatoin antaa jokaiselle henkilökohtasta palautetta. ”
(Opinto-ohjaaja, peruskoulu, H6)
Toisaalta osa toi ilmi sen, että jos tilanteessa olisi ollut vaihtoehtoja, etätyöskentelyä ei olisi suosittu:
Tutkija: Millasta sun työ on ollu nytten tän, tämmösen poikkeuskoronatilan aikaan?
Ohjaaja: Ihan hirveetä [naurahtaa]. Mä oon niin live-kohtaaja että..
(Ohjaaja, Ohjaamo, H1)
Yllä olevat lainaukset kuvastavat ammattilaisten vaihtelevia etäohjaus- ja -opetuskokemuksia. Näiden kahden ääripään lainauksen väliin mahtuu koko kirjo muita tunteita ja kokemuksia, joita etäohjaus ja -opetus on herättänyt. Kuitenkin suurin osa niistä oli arkisia, neutraaleja tai käytännönläheisiä reaktioita. Haastatteluissa puhuttiin muun muassa työkavereita ja opiskelijoita kohtaan koetusta ikävästä, Zoom- ja Teams-istuntojen tylsyydestä ja puuduttavuudesta sekä toisaalta työmatkojen jäädessä pois ajansäästöstä ja työskentelyn tehokkuudesta.
Pääsääntöisesti vaikuttaa siltä, että opetus ja ohjaus, joka normaalioloissa suoritettaisiin pulpetin ääressä istuen, oli saatu toimimaan etätoteutuksenakin hyvin. Useampi ammatillisen koulutuksen opettajista kertoi, että heillä oli verkko-opetukseen vaadittava infrastruktuuri hyvällä mallilla jo ennen koronaa, joten kokonaan etätyöskentelyyn siirtyminen ei ollut enää iso loikka tästä. Toisaalta haastateltavamme olivat kehitelleet etätilanteen edetessä uudenlaisia työskentelytapoja ja työpäivän rytmityksiä sekä itselleen että ohjattaville ja opiskelijoille. Esimerkiksi alla ohjaaja kertoo, että työpaikoilla oppisopimuskoulutuksissa olevien opiskelijoiden opintoja oli auttanut se, että hän oli alkanut järjestää säännöllisiä etätapaamisia myös työpaikkaohjaajien kanssa.
” mä rupesin [oppisopimus] opiskelijoille pitämään kerran viikossa aina semmoisia Meet-palavereita. […] Mut sit mä totesin et se ei riitä siinä et he etenis opinnoissaan, niin sit mä rupesin pitää niit Meet-tapaamisia näiden opiskelijoiden työpaikkaohjaajille.”
(Opettaja, ammatillinen oppilaitos, erityisryhmäpainotus, H17)
Yllä olevassa tapauksessa opiskelijat olivat voineet jatkaa oppisopimuskoulutustaan, koska heidän työpaikkansa olivat niillä harvoilla toimialoilla, jotka pysyivät auki kevään poikkeustilanteessa (esim. varhaiskasvatus).
Nuorisotyöntekijöiden haastatteluissa korostui nopea reagointi poikkeustilan alkaessa, sillä haastateltavamme olivat niin sanotusti perinteisen, kasvokkain tehtävän nuorisotyön ohjaajia. He kertoivat rakentaneensa muutamassa päivässä verkkonuorisotiloja Discordiin ja Whatsappiin ja ottaneensa haltuun muutkin sosiaalisen median ominaisuudet ja alustat.
”Se ryhmähomma, niin sitä ei voitu enää järjestää. Mietittiin, et ois hyvä jotakin siihen tilalle, muistutellaan et me ollaan olemassa, että jos haluu olla yhteydessä, niin oltiin enemmän somessa läsnä. Pidettiin [somessa livetapaamisia] kerran viikossa vaikka et lähettiin työkavereitten kans johkin metsään, puhuttiin ulkoilun merkityksestä tänä aikana, tai vaan just semmosta et kutsuttiin nuorii sinne seuraa sitä [some]-livee ja osa välillä halus itekin osallistuu siihen ja semmost ihan keskusteluu siinä”
(Ohjaaja, nuorisotyö, H5).
Haastatteluihin osallistuneet nuorisotyön ohjaajat kertoivat etäalustojen tavoittaneen nuorisotyön piiriin sellaisia nuoria, joita perinteinen nuorisotyö ei tavoita. Lienee kuitenkin selvää, että samalla osa perinteiseen nuorisotyöhön osallistuneista nuorista oli jäänyt verkossa tapahtuvan nuorisotyön ulkopuolelle. Etäalustojen valinnassa ja käytössä olisikin aina hyvä miettiä, keitä eri alustat kutsuvat mukaan ja keitä eivät. Esimerkiksi nettipelaajien suosima Discord voi näyttäytyä joillekin käyttäjille pelikontekstin takia sukupuolittuneena, miesten ja poikien tilana, jonka käyttämiseen naisilla voi olla isompi kynnys.
”Kaikilla nuorilla ei oo älypuhelinta tai läppärii ”
On hyvä huomioida, että etäohjauksen ja -opetuksen onnistumisen ensimmäinen edellytys ovat etätyöskentelyyn soveltuvat laitteet. Normaalioloissa kirjastojen ja esimerkiksi oppilaitosten tietokoneluokat tasoittavat digitaalisten välineiden omistamiseen liittyvää eriarvoisuutta. Poikkeusoloissa julkisten laitteiden käyttäminen ei ole ollut mahdollista.
”Että ollaan, WhatsAppissa ja Discordissa ja, tämmösillä tehty sitä ohjaustyötä. Joidenkin nuorten kanssa on ollu hankalaa, koska kaikilla nuorilla ei oo älypuhelinta tai läppärii tai, näin et sit niiden hakemusten täyttö on ollu haastavaa koska, kirjastot on ollu kiinni ja ei oo päässy yleisille koneille niin se on ollu haastavaa.”
(Ohjaaja, nuorisotyö, H11)
Varsinkin käytännön työskentelyä vaativa opetus on aiheuttanut huolta:
”[K]atetrointia näyttää tai jotain muuta vastaavaa, verikoeottamista, niin miten semmosta etänä [harjoittelee], ei tietenkään mitenkään.”
(Opettaja, ammattikorkeakoulu, H3)
Huolta ammattilaisille aiheutti myös se, ettei pelkän etäkontaktin perusteella aina voinut olla varma siitä, mitä nuorille kodin seinien sisäpuolelle kuului. Aineistostamme voi tunnistaa myös mediassa paljon esillä olleen huolen siitä, että osa lapsista ja nuorista katoaa koulujen ulottumattomiin.
”Siin kevään tilantees oli just se katvealueiden riski, että joku putoo ja jää ohjausta vaille eikä kykene vaan perhetilanteesta, kotitaustasta tai muusta johtuen ottamaan haltuun sellaisii työtapoja, mitä toi kevään tilanne edellytti haltuun otettavaksi. Sillä tavalla siin jouduttiin turvautuu, et oli sosiaalityöntekijöiden apua ja muuta, jotka meni perheisiin ja järjesti et välineet ja tilanteet tuli semmoseen kuntoon. Ja toki koulukin autto siinä, et annettiin välineitä käyttöön”
(Opinto-ohjaaja, peruskoulu, H14)
Aineistomme perusteella kuitenkin kyse on ollut ennen kaikkea siitä, että nuorten tavoittaminen on vaatinut paljon opettajien ja ohjaajien aikaa, useita ja säännöllisiä yhteydenottoja sekä joissain tapauksissa yhteistyötä esimerkiksi sosiaalitoimen kanssa. Täysin kadoksiin jääneistä nuorista ei aineistomme kuitenkaan kerro.
”Toisille se on ollu ihan hirveen, raskasta ja kuormittavaa, kun taas toiset opiskelijat haluaa opiskella näin jatkossakin. Sitten on ne, jotka on pudonneet opetuksen kelkasta”
Aineistomme vahvistaa käsitystä siitä, että kokemukset etäopetuksesta ja sen vaikutukset ohjattavien ja opiskelijoiden hyvinvointiin ovat yksilöllisiä. Väliotsikko tiivistää erään ammatillisen koulutuksen opettajan näkemyksen siitä, miten ohjattavat ja opiskelijat ovat kokeneet etäopetukseen siirtymisen. Haastateltavan lainaus jakaa ohjattavat ja opiskelijat kolmeen ryhmään: heihin, joihin etäopetus ja -ohjaus on vaikuttanut negatiivisesti; heihin, jotka ovat kokeneet etätoteutuksen itselleen parempana vaihtoehtona kuin lähitoteutuksen; sekä heihin, jotka tarvitsevat henkilökohtaisempaa tukea ja huolenpitoa etätoteutuksen onnistumiseksi. Tähän väliin mahtuu epäilemättä koko joukko nuoria, jotka ovat kokeneet etäopetuksen varsin neutraalisti.
Digilaitteiden ja osaamisen lisäksi etätoteutus vaatii nuorilta melko suurta itseohjautuvuutta. Aineistomme antaa viitteitä siitä, että itseohjautuvuus ja elämänhallinnan taidot erottelevat eniten nuorten kokemuksia etäohjauksesta ja -opetuksesta. Ammattilaiset nostivat useissa haastatteluissa esille nuoren heikon suomen kielen taidon erityisenä riskitekijänä, joka voi johtaa etätoteutuksen negatiivisiin vaikutuksiin. Lisäksi aineistossa on viitteitä siitä, että etätoteutuksen vaikutukset ovat olleet negatiivisimmat valmiiksi erilaisista resurssien puutteista tai hyvinvoinnin vajeista kärsivien opiskelijoiden ja ohjattavien kohdalla.
”[K]esäkuussa kun saatiin tulla kouluun, että meillä tuli lähihoitajat kouluun ja aloitettiin suomentunnit, niin kielitaito oli mennyt huimasti alaspäin. Ja sitten oli ihan taloudellisia ongelmia tosi paljon ja sitten just mielenterveyden kans tosi paljon ongelmia, että todella paljon tein, no tein mä joitakin lastensuojeluilmoituksia mutta enemmän mä tein aikuistensuojeluilmoituksia elikkä soitin tonne meijän sosiaalitoimen aikuissosiaalityöhön et nyt mulla on huoli tästä opiskelijasta että otatteko yhteyttä.”
(Opettaja, ammatillinen oppilaitos, erityisryhmäpainotus, H17)
Haasteista huolimatta etätoteutuksella on ollut myös monia positiivisia vaikutuksia. Alueellisesta näkökulmasta katsottuna etäopiskeluun siirtyminen saattoi parantaa kaukana oppilaitoksista asuvien nuorten arjen mukavuutta ja sujuvuutta. Koulumatkoihin saattaa kulua reuna-alueilla asuvilla toisen asteen opiskelijoilla pitkälti yli kaksi tuntia päivässä, joten niissä säästetty aika mahdollistaa nuorelle pidemmät yöunet sekä lisääntyneen vapaa-ajan. Osa nuorista on kyennyt hyvin itseohjautuvasti suoriutumaan etätehtävistä ja arjesta ilman koulun luomia rutiineja. Voikin sanoa, että he ovat todennäköisesti niitä nuoria, joiden elämään etäopiskelun ja -ohjauksen vaikutukset ovat olleet lähinnä positiivisia.
”Ja sitte ku mä kysyin että miten ne oppilaat on ite siis ne kasiluokkalaiset miten ne on kokenu sen, etäopiskelun niin sieltä tuli sitten joitakin semmosia et joo että on ollu tosi ihanaa ku on voinu keskittyy vaan tiettyihin asioihin. Tavallaan joku oppilashan voi olla niin et siel on kauheen rauhatonta siinä luokassa mut sit ku hän saa itse päättää et joo missä vaihees hän tekee ja voi ehkä nukkua kymmeneen asti aamulla ja tehdä sitte ehkä ne tehtävät mitä on tehtävänä niin voi olla niin että tekee kahdessa kolmessa tunnissa.”
(Opinto-ohjaaja, peruskoulu, H6)
”muutama opiskelija jotka on tosi arkoja, koululla istuu hiljaa, jännittää […] niin nyt on muutama sellanen jotka ihan loistaa nyt tässä. He on aina tuolla aktiivisesti äänessä ja ovat kaikki tehtävät tehny ja hankkineet tietoo ja, tosi paljon päässy eteenpäin. Veikkaan että se fyysinen ympäristö on heille ollu niin kova rasite, että he on ollu jotenkin väsyneitä ja ahdistuneita, että on päässy tosi paljon eteenpäin.”
(Opettaja, ammatillinen oppilaitos, H7)
”joilleki oli myös tosi paljon helpompi, puhua chattailemalla. Niin sitä mä oon vähän miettiny et miten mä voisin sitä mun tulevassa työssä sitte vielä, tuua siis tai tällai lähiopetuksessakin vielä enemmän. Sitä tässä jatkojalostan tätä ideaa mutta että tää tämmönen WhatsApp tai muu chattailu niin toimi osalle kans tosi hyvin. Et oli helpompi, puhua omista asioista kun suullisesti.”
(Opettaja, Ammatillinen oppilaitos, H12)
Osalle opiskelijoista kirjallinen kommunikointi koulun ammattilaisten kanssa on sopinut paremmin kuin verbaalinen kommunikointi, ja haastateltavat kertoivatkin käyneensä joidenkin opiskelijoiden kanssa hyvin henkilökohtaisia kirjallisia keskusteluja. Havainto vahvistaa käsitystä siitä, että vaihtoehtoisten kommunikointitapojen tarjoaminen ohjattaville ja opiskelijoille oman äänen esiin saamiseksi erilaisissa konteksteissa, myös kouluissa, on tärkeää.
Kohtaamisen ulottuvuudet typistyvät etäopetuksessa ja -ohjauksessa
Kysyimme haastateltavilta näkemyksiä siitä, miten sukupuoli- ja kulttuuritietoista työotetta on pystynyt toteuttamaan etäopetuksessa ja -ohjauksessa. Kysymys kirvoitti vastauksia muun muassa kielikysymysten huomioimisen vaikeudesta sekä toisaalta ohjattavien ja opiskelijoiden moninaisuudesta ja vaihtoehtoisten kommunikointitapojen tärkeydestä.
Ohjaus- ja opetustyö on pitkälti ohjattavien ja opiskelijoiden kohtaamista, jolloin etätoteutuksen haasteena on vuorovaikutuksen elementtien kutistuminen verbaaliseen tai kirjalliseen kommunikointiin. Tällöin ohjattavien ja opiskelijoiden hienovaraisiin kehonkielen ja äänenpainojen signaaleihin on haastavampaa tarttua.
”Täytyy sanoo et nyt jos puhutaan tosta sukupuolisesta ja seksuaalisesta moninaisuudesta nii, eihän täs oo mitään jakoo jos en mä nää. Tavallaan tai siis ei.. siithän jää ne kaikki sellaset tutka-asiat [ohjattavien eleet ja ilmeet] pois. Ja sitten, taas kulttuuriselt taustalt, nii maahanmuuttajien ohjaus on todella vaikeeta jos me ei nähä koska mä en pysty piirtämään, en näyttämään en osoittamaan. Monilla ei oo mitään [teknisiä] välineitä, käytössä. […] me tehään niitä usein vierivieressä ja käydään yhessä läpi. Niin sehän on ihan vaik hän istuis siellä, läppärin päässä ja me oltais puheyhteydellä ja mennään samaa tahtii sitä hakemusta niinku me on nyt tehty. Nii se on tosi hankalaa ku en mä nää missä kohtaa hän menee”
(Ohjaaja, Ohjaamo, H1)
Yllä olevassa lainauksessa sanallistetaan se, että kohtaamisen ulottuvuuksien kapeneminen voi vaikeuttaa paitsi sukupuoli- ja kulttuuritietoista ohjausotetta, myös konkreettista ohjaus- ja neuvontatyötä. Monet ohjaajat kertoivat käyttävänsä tulevaisuuden ja elämänpiirin hahmottamiseen apuvälineenä piirtämällä havainnollistamista, erityisesti jos ohjattavan suomen kielen taito on heikko. Tällaiset apuvälineet eivät ole etänä toimiessa mahdollisia, tai vaatisivat uudenlaisten sovellusten hankkimista ja opettelua. Lisäksi monet viralliset hakemuslomakkeet (esimerkiksi yhteishaku- tai sosiaalietuuslomakkeet) voivat olla hyvinkin vaikeaselkoisia, jolloin normaalioloissa ohjattavia auttaa se, että lomakkeita täytetään yhdessä ammattilaisen kanssa. Myös etäohjauksessa lomakkeita on täytetty yhdessä, mutta usein ohjattavan toiveesta vain puhelinyhteyden varassa. Näköyhteyden puuttuminen on aiheuttanut neuvontaan haasteita.
Lopuksi
Olen tässä kirjoituksessa tuonut esiin opetus- ja ohjaustyötä tekevien ammattilaisten kokemuksia ja näkemyksiä korona-ajan etäopetuksesta ja -ohjauksesta. Haastattelemamme ammattilaiset ovat suhtautuneet etäopetukseen ja -ohjaukseen pääosin neutraalisti ja käytännönläheisesti. Sekä ammattilaisissa että heidän kokemuksensa mukaan ohjattavissa ja opiskelijoissa on heitä, joille etätoteutus on sopinut paremmin kuin lähitoteutus. Toisaalta molemmissa ryhmissä on myös heitä, jotka ovat kokeneet etätoteutuksen vaikutukset omaan elämään negatiivisiksi.
Etätoteutus on tarjonnut vaihtoehtoisia kommunikoinnin ja opintojen suorittamisen tapoja, joilla on ollut myös monia positiivisia vaikutuksia niin ammattilaisten kuin ohjattavien ja opiskelijoiden elämään. Oppilaitosten palattua lähiopetukseen on tärkeää ottaa etäopiskelun tuomat hyvät kokemukset huomioon. Jos esimerkiksi nuori joutuisi joinain päivinä matkustamaan oppilaitokseen yksittäisen oppitunnin vuoksi, voi etäosallistumisen mahdollistaminen olla kannattavaa niin nuoren hyvinvoinnin, kustannusten kuin ekologisuudenkin kannalta. Tilanteita täytyy kuitenkin harkita tapauskohtaisesti niin, ettei etäopiskelu johda yksinjäämiseen.
Ammattilaisten mukaan etätoteutuksen suurimmat haasteet ovat olleet verkko-opetukseen ja -ohjaukseen tarvittavien välineiden tai tarvittavan osaamisen puuttuminen, ohjattavan tai opiskelijan heikko suomen kielen taito, sekä perheiden erilaiset resurssit tukea etäopiskelua. Vaikka etätoteutus ja vaihtoehtoiset kommunikoinnin tavat ovat olleet osalle tervetulleita, ovat ammattilaiset kokeneet kohtaamisen ulottuvuuksien kapenemisen vaikeuttavan paitsi sukupuoli- ja kulttuuritietoista kohtaamista, myös konkreettista neuvontatyötä.
On selvää, että kevään 2020 rajoitustoimet ovat kohdelleet nuoria ja heidän perheitään eri tavoin. Toiset ovat nauttineet lisääntyneestä ei-minkään-tekemisestä ja kotona oleilusta ja ehkä löytäneet elämäänsä uusia merkityksiä ja sisältöjä. Toisiin taas poikkeusolot ovat vaikuttaneet lähinnä hyvinvointia heikentävästi. Lisäksi monien elämään poikkeusolojen vaikutukset ovat olleet hyvin vähäisiä. Syksyllä haastattelemiemme ohjaajien ja opettajien työssä näkyivät kuitenkin poikkeusolojen vaikutukset muun muassa lisääntyneenä opinto-ohjauksen tarpeena, kun opintoja ei keväällä ole pystytty suorittamaan suunnitellusti.
Tässä kirjoituksessa kokemuksia korona-ajan etäopetuksesta ja ohjauksesta on käsitelty ohjaus- ja opetustyötä tekevien ammattilaisten äänellä. Etäopetuksen ja –ohjauksen suurimmat haasteet saattaisivat näyttää hyvin erilaisilta, jos olisimme kysyneet niitä opiskelijoilta ja ohjattavilta itseltään. Esimerkiksi maahanmuuttajataustainen nuori voi kokea järjestelmien ja hakulomakkeiden monimutkaisuuden suurempana esteenä omalle toimijuudelleen kuin kielitaidon asettamat haasteet. Samoin nuoret eivät välttämättä koe itseohjautuvuuttaan tai sen puutetta ongelmana, vaan he saattavat ennemminkin toivoa enemmän apua ja tukea koululta ja muilta toimijoilta esimerkiksi toimeentuloon tai terveyteen liittyviin huoliin.
Tutkija Jenni Lahtinen, VTM, tohtorikoulutettava, Nuorisotutkimusverkosto, Helsingin yliopisto
Kirjoittaja työskentelee Nuorisotutkimusverkostossa tutkijana muun muassa opinto- ja uraohjaukseen, sukupuolittuneisiin koulutuspolukuihin sekä koronan vaikutuksiin liittyvissä hankkeissa. Hän on myös tohtorikoulutettava Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden tohtoriohjelmassa. Väitöskirjassaan Lahtinen tutkii ammatillista koulutusta ja ammattiin opiskelevia nuoria.