Osataanko sukupuolesta ja muista eroista keskustella oppilaitoksissa? Kevään kyselyn tuloksia -

Potentiaali-hanke keräsi opetus- ja ohjaushenkilöstön näkemyksiä sukupuoli- ja kulttuuritietoisesta ohjauksesta verkkokyselyllä 13.4.–5.6.2020. Esittelen tässä kirjoituksessa alustavia tuloksia yläkoulussa ja toisen asteen oppilaitoksissa työskennelleiden vastaajien osalta kahden kysymyksen kautta: ”Kuinka hyvin tunnet seuraavat tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen liittyvät käsitteet?” ja ”Millaiset valmiudet sinulla on puhua opiskelijoiden tai ohjattavien kanssa seuraavista aiheista?”. Kyselyn kaikkien kysymysten suorat jakaumat koko aineistossa ja oppilaitosten luokissa löytyvät tekstiä täydentävästä diapaketista. Tiedonkeruusta ja aineistosta voit lukea tarkemmin erillisestä blogitekstistä. Kyselylomake on luettavissa sekä suomeksi että ruotsiksi.

Kyselyyn saatiin 709 vastausta. Vastaajista 510 eli 72 prosenttia työskenteli yläkoulussa, ammatillisessa oppilaitoksessa ja/tai lukiossa. Tästä yläkoulussa tai toisella asteella työskennelleiden joukosta opettajana toimi 61 prosenttia, opinto-ohjaajana 28 prosenttia, uraohjaajana alle kaksi prosenttia, muussa ohjaustyössä yhdeksän prosenttia, opettajankouluttajana kolme prosenttia ja muissa tehtävissä neljä prosenttia. Osa vastaajista työskenteli yhdistelmätehtävässä, joten prosentit summautuvat yli sadan.

Eri oppilaitoksissa työskennelleet vastaajat jakautuivat ammattitehtäviensä suhteen eri tavalla, mikä saattaa vaikuttaa ryhmien vertailuun. Tässä analyysissa on huomioitu taustamuuttujana ainoastaan oppilaitos, joten tuloksiin tulee suhtautua alustavina. Esittelen kysymykset sekä koko aineiston mukaan että oppilaitosluokittain.

Esimerkkinä vastaajaryhmien eroista ammatillisessa oppilaitoksessa työskennelleistä vastaajista 69 prosenttia toimi opettajana ja 16 prosenttia opinto-ohjaajana. Yläkoulun vastaajista opettajia oli 43 prosenttia ja opinto-ohjaajia 50 prosenttia. Lukion puolella opettajien osuus oli 58 prosenttia ja opinto-ohjaajien 41 prosenttia. Opettajien osuus vastaajista oli siis suurin ammatillisessa oppilaitoksessa työskennelleiden joukossa, minkä jälkeen tulivat lukiossa työskennelleet.

Osuvaa opetusta ja ohjausta käsitteiden tuntemisen kautta

Voinko hakea itseäni kiinnostavalle alalle, jos poikkean alan muista hakijoista esimerkiksi sukupuolen tai kulttuuritaustan osalta? Nuorta askarruttavien kysymysten käsittely voi edellyttää yksilöiden välisiä eroja kuvaavien käsitteiden tuntemusta. Voi myös olla tarpeen herätellä nuorta itseään pohtimaan sitä, mitkä asiat ja mielikuvat vaikuttavat hänen tulevaisuudentoiveisiinsa ja ammatinvalintaan.

Kysyimme vastaajilta, kuinka hyvin he tuntevat kaksitoista tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen liittyvää käsitettä lähtien sukupuoleen perustuvasta syrjinnästä saavutettavuuteen ja perheiden moninaisuuteen. Valitut käsitteet kattavat melko laajasti sellaisia yksilöiden välisiä eroja, jotka saattavat vaikuttaa koulutus- ja uravalintaan joko vetäen nuoria pois alalta tai työntäen heitä sille. Käsitteistön tuntemisen voi ajatella olevan edellytyksenä sille, että ohjaaja tai opettaja osaa ottaa nämä valintoihin vaikuttavat seikat huomioon työssään ja toimia sukupuoli- ja kulttuuritietoisesti.

Käsitteet kuvaavat myös niitä sosialisaatiomaisemien konteksteja, joiden puitteissa nuoret kasvavat tunnistamaan omat vahvuutensa ja mahdollisuutensa. Yhteishaun koulutusalavalinnat voivat perustua pinnalliselle kuvalle koulutusaloista, jolloin uravalinnassa painottuvat esimerkiksi sukulaisten ja ystävien näkemykset, rahaan tai etäisyyteen liittyvät huolet sekä tuntemattomiin asioihin perustuvat mielikuvat työn sisällöstä (5, 6). Joskus nuorille voi myös olla tarpeen kertoa ennakkoluuloista, syrjinnästä ja muista uravalintaan liittyvistä haasteista. Sukupuolelleen tai taustalleen epätyypillistä alaa opiskeleva nuori saattaa olla alttiimpi kohtaamaan esimerkiksi ennakkoluuloja (7).

Tieto käsitteiden takana olevista ilmiöistä tukee opetuksen ja ohjauksen suunnittelua sellaiseksi, että nuorilla on yhtäläiset mahdollisuudet tutustua ammatteihin ja arvioida koulutusalojen kiinnostavuutta. Osuvilla kysymyksillä ja kattavalla tiedolla taataan nuorille parhaat edellytykset oman koulutusalan löytämiseen.

Käsitteistön tuntemuksessa on suuria eroja

Vastaajia pyydettiin arvioimaan sitä, kuinka hyvin he tuntevat tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen liittyviä käsitteitä asteikolla ”tunnen käsitteen hyvin”, ”olen kuullut, mutta en oikeastaan tiedä sen sisältöä” ja ”käsite on minulle vieras”. Suurin osa käsitteistä tunnettiin melko hyvin. Vaikeanakin pidettyjen käsitteiden kohdalla on mahdollista, että vastaaja tunnistaa käsitteen kuvaaman ilmiön, vaikka ei tunnekaan itse käsitettä.

Seksuaalinen suuntautuneisuus ja sukupuoleen perustuva syrjintä olivat hyvin tuttuja vähintään joka kymmenennelle vastaajalle eivätkä perheiden moninaisuus ja kulttuurinen moninaisuus olleet kaukana tästä.

Kieli- ja kulttuuritietoisuus sekä sukupuolitietoisuus tai sukupuolisensitiivisyys olivat hieman vähemmän tunnettuja termejä, sillä joka viides vastaaja ei oikeastaan tiennyt niiden sisältöä. Saavutettavuuden kohdalla käsitteen sisällöstä epävarmojen osuus oli jo joka neljäs.

Rodullistaminen, sukupuolen mukainen segregaatio, moniperusteinen syrjintä ja intersektionaalisuus olivat vastaajille kaikkein vieraimpia käsitteitä, sillä kolmasosa vastaajista ei tuntenut näiden termien sisältöä. Intersektionaalisuus oli kokonaan vieras termi lähes puolelle vastaajista.

Oppilaitoskohtaiset erot käsitteiden tuttuudessa olivat paikoin suuria. Ammatillisessa oppilaitoksessa työskentelevät vastaajat pitivät käsitteitä lähes säännönmukaisesti vähemmän tuttuina kuin aineiston muut vastaajat. Eron taustalla saattavat olla erilaiset pätevyysvaatimukset: yläkoulun ja lukion opettajat opiskelevat opettamista huomattavasti enemmän kuin ammatilliset opettajat, joilta puolestaan edellytetään pohjakoulutusta opetettavalta alalta.

Kieli- ja kulttuuritietoisuus, saavutettavuus ja rodullistaminen poikkesivat tästä trendistä, sillä näiden käsitteiden kohdalla ammatilliset oppilaitokset eivät eronneet aineiston muista vastaajista. Näistä saavutettavuus oli yläkouluissa ja lukioissa vähemmän tuttu kuin aineistossa keskimäärin.

Ammatillisessa koulutuksessa kieli- ja kulttuuritietoisuuden ja rodullistamisen käsitteiden tuttuutta saattaa lisätä muuta kuin suomea, ruotsia tai saamea äidinkielenään puhuvien suurempi osuus lukioihin verrattuna: vuosina 2014–2020 ero on ollut 2–4 prosenttiyksikköä (8).

On ennenaikaista tehdä johtopäätöksiä käsitetuntemuksesta eri oppilaitoksissa, sillä erot oppilaitosten välillä saattoivat johtua myös tämän analyysin ulkopuolelle jääneistä eroista vastaajien välillä. On myös mahdollista, että eri oppilaitosten henkilöstö kohtaa tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen liittyviä kysymyksiä eri tavoilla; omaa osaamistaan kyseenalaistaa kenties vasta kohdattuaan haastavia opetus- ja ohjaustilanteita.

Uskonnosta, etnisyydestä ja vammaisuudesta keskusteleminen haastavinta

Käsitteiden tuntemisen lisäksi vastaajia pyydettiin arvioimaan valmiuksiaan puhua opiskelijoiden tai ohjattavien kanssa aiheista, jotka saattavat vaikuttaa nuoren kiinnostuksenkohteisiin, koulutusvalintoihin tai pärjäämiseen opinnoissa ja uralla. Vastaajat arvioivat valmiutensa joko hyviksi, kohtalaisiksi tai puutteellisiksi. Vastaaja saattoi myös ilmoittaa, ettei osaa arvioida osaamistaan tai ettei pidä aihetta tärkeänä.

Helpoin aihe käsitellä oli vastaajan ikä ja elämänvaihe: joka neljäs vastaaja koki valmiutensa hyväksi eikä puutteellisia valmiuksia raportoitu juurikaan. Valmiudet käsitellä sosiaalisia suhteita (esim. perheen ja ystävien vaikutus alavalintaan) nuoren kanssa olivat melkein yhtä hyvät, mutta taitonsa puutteelliseksi kokevia oli kuitenkin joka kymmenes. On mahdollista, että näitä teemoja ei osata problematisoida tarpeeksi tai siihen ei ole painetta.

Hyvinvointi ja terveys (esim. mielenterveys, osallisuus), sosioekonominen asema (esim. toimeentulo, työttömyys, eriarvoisuus, luokkatausta) ja sukupuoli (esim. tytöttely/pojittelu, sukupuolistereotypiat, sukupuolen moninaisuus) muistuttivat vaikeusasteeltaan toisiaan. Noin kaksi kolmasosaa koki valmiutensa käsitellä näitä aiheita hyviksi, valmiudet olivat kohtalaiset noin kolmasosalla ja puutteelliset noin viidellä prosentilla vastaajista.

Seksuaalinen suuntautuminen (esim. seksuaalivähemmistöt, sateenkaariperheet, heteronormatiivisuus), alueellinen eriarvoisuus (rajalliset koulutusalavalinnat), koulutus- ja uravalintojen eriytyminen (esim. sukupuolen, etnisyyden tai sosioekonomisen aseman mukaan) ja työelämän tasa-arvo ja yhdenvertaisuus (esim. lasikatto-ilmiö, palkkatasa-arvo) muodostivat kolmannen kokonaisuuden. Enää puolet vastaajista piti valmiuksiaan hyvinä ja joka kymmenes koki valmiutensa puutteellisiksi.

Aiheista vaikeimmat koskivat uskontoa (esim. elämänkatsomus, vakaumus), etnisyyttä (esim. kansalaisuus, rasismi, rodullistaminen) ja vammaisuutta. Ura- ja koulutusalavalintojen käsittely näiden teemojen kautta oli suurimmalle osalle vastaajista haasteellista. Työkaluja tai osaamista tarvitaan etenkin vammaisuuden käsittelyn tueksi, sillä melkein joka viides vastaajista piti taitojaan puutteellisina.

Ammatillisessa oppilaitoksessa työskennelleet arvioivat valmiutensa muita puutteellisemmiksi. Poikkeuksen muodostivat seksuaalisen suuntautumisen, työelämän tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden, uskonnon sekä vammaisuuden käsittely, joiden kohdalla ammatillisen oppilaitoksen työntekijät eivät poikenneet muista aineiston vastaajista. Lisäksi etnisyyden käsittely koettiin ammatillisessa oppilaitoksessa muita helpommaksi, mikä saattaa liittyä edellä mainittuun, muuta kuin suomea, ruotsia tai saamea puhuvien suurempaan osuuteen. Koko aineiston tasolla tarkasteltuna nämä aihepiirit sijoittuivat aihealueiden vaikeammaksi koettuun päätyyn.

Yläkoulussa työskennelleet kokivat seksuaalisen suuntautumisen ja uskonnon käsittelyn muita helpommaksi. Lukiossa työskennelleet kokivat vammaisuuden käsittelyn keskimääräistä haastavammaksi.

Oppilaitoksia ja niiden opetus- ja ohjaushenkilöstöä koskevien johtopäätösten tekemiseen liittyvät samat varaukset kuin käsitetuntemusta koskeneenkin kysymyksen kohdalla. Ammatillinen opettajankoulutus poikkeaa laajuudeltaan muusta opettajankoulutuksesta ja analyysissa ei ole huomioitu vastaajaryhmien välisiä muita eroja.

Potentiaali-hanke kehittää menetelmiä opetuksen ja ohjauksen tueksi

Kyselyn vastaukset antavat näkökulman siihen, mitä aiheita opetus- ja ohjaustyötä tekevät osaavat ottaa keskusteluun nuoren kanssa. Helpoiksikin koetut aiheet saattavat kuitenkin kätkeä alleen vaikeita pulmia, joihin ohjaaja ei välttämättä ole varautunut.

Potentiaali-hankkeessa kehitetään sukupuoli- ja kulttuuritietoisen ohjauksen toimintamallia ja työvälineitä opetus- ja ohjaushenkilöstölle ja kytketään ne osaksi uraohjausta. Hankkeen menetelmien pilotoinnit alkavat syksyllä 2020. Koulutuksista ovat päävastuussa Turun yliopiston Tulevaisuuden Tutkimuskeskus sekä Jyväskylän, Hämeen ja Oulun ammattikorkeakoulut.

Kyselyn tuloksia julkaistaan syksyn 2020 aikana, mutta voit tutustua kyselyn kaikkien kysymysten jakaumiin tulospaketin avulla (1). Lisäksi hankkeessa toteutetaan haastatteluja, joilla syvennetään kyselyn tuloksia.

Lue lisää siitä, mitä sukupuoli- ja kulttuuritietoisuus tarkoittaa Potentiaali-hankkeessa ja tutustu hankkeen kokoamaan sanastoon sekä aiempien hankkeiden ja hyvien opetus- ja ohjauskäytäntöjen listaan.

Jukka-Pekka Jänkälä, tutkija, Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otus sr